Mitä sähkömarkkinoilla tapahtuu ja mistä mediassa puhutaan?

Sähkön korkea hinta on viime aikoina ollut keskustelunaihe monissa yhteyksissä ja mediassa.

Euroopan tunnin sähkön spot-markkinat toimivat marginaalihinnoittelumallin mukaan, mikä tarkoittaa, että kalleimman tunnin aikana aktivoituvan tuotantolähteen hinta määrittää kyseisen tunnin hinnan. Sähkön spot-kauppaa käydään vuorokausi kerrallaan, päivää edeltävänä vuorokautena. Niiden hintariippuvien volyymien perusteella, joilla markkinaosapuolet ilmoittavat haluavansa myydä ja ostaa, lasketaan jokaiselle tunnille hinta, jolla tuotanto- ja kulutusmäärät kohtaavat (ovat samat). Maiden ja alueiden välillä, joissa siirtokapasiteetti on riittävä, sähkön hinta on sama, mutta jos siirto saavuttaa maksimikapasiteetin, hinta vaihtelee, koska eri tuotantolähteiden tuotantokustannukset määräävät hinnan eri alueilla. 

Sähkön tuotantokustannukset erityyppisissä laitoksissa vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi tuuli- ja vesivoiman muuttuvat tuotantokustannukset ovat suhteellisen alhaiset, kun taas sähkön tuotanto fossiilisia polttoaineita käyttävissä laitoksissa on kallista. Suuri kustannus näissä laitoksissa muodostuu polttoaineen hankinnasta, ja lisäksi joutuu maksamaan poltosta aiheutuvat päästöoikeudet EU-tason ilmastotavoitteiden mukaisesti.

Pohjoismaat ovat joutuneet tilanteeseen, jossa ennen kaikkea Saksan korkea sähkön hinta siirtoyhteyksien kautta heijastuu pohjoismaisiin hintoihin. Saksassa, joka on viime vuosina sulkenut sekä ydinvoimaloita että hiilivoimaloita, nykyään usein kaasulauhdevoimalat määräävät sähkön hinnan. Kaasun hintataso on moninkertaistunut sen jälkeen, kun Venäjä aloitti sodan Ukrainassa ja sen poliittiset seuraukset Euroopassa. Pohjoismaiden hydrologisen tasapainon (joka heijastelee suoraan vesivoiman tuotantokapasiteettia) alijäämä (normaaliin verrattuna) vahvistaa hintatasoa entisestään.

Suomen osalta hinta nousee usein Baltian maiden yhteenliittämisestä, mutta myös Suomen hinta voi olla ajoittain erittäin alhainen, varsinkin aikoina, jolloin tuulivoima tuottaa paljon. Suomi ei enää tuo sähköä Venäjältä, mutta käytössä oleva Olkiluoto 3 kompensoi sen. Myös muun ydinvoiman saatavuus sekä Pohjoismaissa että Euroopassa on tärkeä rooli hintakuvassa.

EU-tasolla keskustellaan siitä, mitä voidaan tehdä tilanteiden helpottamiseksi, jotta kuluttajat selviäisivät talvesta, mutta myös Euroopan kilpailukyvyn säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä. Konkreettisia toimenpiteitä ei ole vielä tullut, mutta Suomen hallitus on kansallisella tasolla päättänyt muun muassa alentaa sähkön arvonlisäveroa joulukuun 2022 ja huhtikuun 2023 välisenä aikana.

Kiinteähintainen sopimus tarkoittaa riskiä sähkönmyyntiyhtiölle

Spot-markkinoiden lisäksi siellä on myös kauppapaikkoja, joissa käydään kauppaa rahoitussähkösopimuksilla, niin sanotuilla sähköjohdannaisilla. Taloudellisesti sähkön ostamista tai myymistä voidaan verrata normaaliin osakekauppaan. Taloussähkökaupalla on kuitenkin tietty toimitusaika, esim. voi olla kuukausi, neljännes tai vuosi (kuten syyskuu 2022, Q3 2022 tai vuosi 2022). Kaupan arvo lopuksi selvitetään saman ajanjakson keskimääräistä spot-hintaa vastaan ​​(siis nimi johdannainen). Näiden sopimusten perusteella ei koskaan tapahdu fyysistä sähkön toimitusta, vaan niillä on vain taloudellinen selvitys. Pörssissä käydään kauppaa kokonaisina megawatteina, ja pienin mahdollinen kauppa on 1 MW. Jos kyseessä on kuukausituote, volyymi on kuukauden päivien lukumäärä kerrottuna tuntien määrällä vuorokaudessa ja teholla, esim. syyskuulle 1 MW:n sopimus antaa tilavuuden: 30 päivää x 24 h/vrk x 1 MW = 720 MWh. Jos ostat 1 MW vuosituotetta, tilavuus on sen sijaan: 365 päivää x 24 h/vrk x 1 MW = 8760 MWh. Myös rahoitustuotteet jakautuvat ja koostuvat osittain ns. systeemihinnan (pohjolan keskihinta, jos sähköverkossa ei olisi fyysisiä siirtorajoituksia) ja alue-erojen tuotteista niin, että jokaisella sähköalueella on sopimus ero järjestelmähintaan verrattuna. Tämä malli on historiallisesti toiminut varsin hyvin, sillä järjestelmäsopimuksilla voivat käydä kauppaa kaikki pohjoismaiset osapuolet (ja jossain määrin myös riippumattomat keinottelijat), mikä lisää likviditeettiä. Aluesopimuksilla käydään kauppaa vähemmän, mutta ne ovat yleensä saatavilla ainakin kahdenvälisinä sopimuksina pörssin ulkopuolisten toimijoiden välillä.

Jos osta sähköä taloudellisesti tietyllä hinnalla ja spot-hinta toimitetaan sitten korkeammalla, saadaan ostetun volyymin erotuksen takaisin. Jos spot-hinta sen sijaan toimitetaan rahoitussopimuksen hinnan alapuolelle, erotus on maksettava. Herrforsin kaltaiselle sähkönmyyjälle talouskauppa tarkoittaa sitä, että tiedetään etukäteen, mikä on sähkön ostohinta, edellyttäen että käydään fyysisesti paikan päällä kauppaa saman volyymin kuin ollaan taloudellisesti vakuuttanut ja voidaan myös laskuttaa sähkön ostohinnan asiakkaille heidän rahoitussopimuksissaan olevan hinnan. Käytännössä taloudellisten ja fyysisten volyymien yhteensovittaminen on mahdotonta, sillä finanssikaupassa tarjotaan olennaisesti tuotteita, joilla on sama volyymi joka tunti koko jakson ajan. Esimerkiksi syyskuun 2022 1 MW:n kauppa tarkoittaa 1 MW joka syyskuun tunnilta. Fyysinen sähköntarve näyttää kuitenkin harvoin tältä, vaan sillä on 24 tunnin profiili, jossa normaalisti kuluu enemmän sähköä päivällä ja vähemmän sähköä yöllä. Varsinkin talvikuukausina päivien välillä voi myös olla suuria eroja riippuen siitä, että erilaiset ulkolämpötilat johtavat erilaisiin lämmitystarpeisiin. Sähkönmyyjälle, joka haluaa myydä sähköä kiinteähintaisilla sopimuksilla asiakkaille, rahoitusmarkkinat ovat hyvä tapa suojautua sähkökauppasopimusten suorilta tappioilta. Pörssin kaupankäynnin vähimmäisraja on kuitenkin 1 MW ja yksittäisten yksityisasiakkaiden kulutus on monta kertaa pienempi. Itse asiassa vain suurempia kuluttajia kuten teollisuus, suuryritykset tai erityyppiset yhdistykset saavuttavat näitä volyymejä. Sähkökauppayhtiölle on olemassa myös riski, jos hinta spot-markkinoilla on alhaisempi kuin tehdyssä rahoitussopimuksessa ja fyysinen sähkön tarve on pienempi kuin rahoitussopimuksen volyymi. Tämä tarkoittaa, että joudutaan maksamaan erotuksen, mutta ei voida laskuttaa asiakkaita samaa summaa, koska heidän volyyminsa on pienempi ja hinta lukittu. Samalla on tietysti vielä suurempi riski tarjota kiinteähintaista sopimusta ilman minkäänlaista taustalla olevaa vakuutta.

Myös sähköntuottajilla on kannustimia lukita sähkön hinta

Jos katsoo tilannetta sen sijaan sähköntuottajien puolelta, voi hyödyntää rahoitusmarkkinoita tasoittaakseen tulosta suurista heilahteluista sekä varmistaakseen voiton tuotantokustannuksia vastaan, joita on laitoksilla. Taloudellisen myynnin edellytys on tietysti se, että pörssissä on ostaja, joka on valmis maksamaan volyymista myyjän hinnan (ja päinvastoin). Riski myydä sähköä taloudellisesti on samanlainen kuin sähkön rahallinen ostaminen. Niin kauan kuin volyymit vastaavat toisiaan taloudellisesti ja fyysisesti, tiedetään minkä hinnan saadaan tuotannosta. Jos kuitenkin käy niin, että sähköä on myyty taloudellisesti ja spot-hinta toimitetaan sitten tätä korkeammalla hinnalla, erotus on maksettava. Jos tuotantolaitosta ei käytetä (esim. se on pysäytettävä suunnittelemattomasti korjausta varten), ei ole fyysisesti myytävää sähköä (eli ei tuloja spot-markkinoilta), mutta silti on maksettava erotus taloudellisen ja fyysisen kaupankäynnin hinnan välillä, mikä voi tarkoittaa suoraa tappiota.

Näiden riskien hallitsemiseksi kaupankäyntipaikka (pörssi) edellyttää myös, että pystyy varmistamaan maksukykyä siinä tapauksessa, että joutuisi tappiolle finanssikaupassa. Aiemmin tämä onnistui pankkitakauksilla, mutta EU-tasolla on jo usean vuoden ajan vaadittu, että tilillä on kattavuus, jotta voi korvata rahoituskaupankäynnistä mahdollisesti aiheutuvat tappiot. Jos hintataso poikkeaa paljon tehdyn rahoituskaupan ja saman tuotteen nykyisen kauppahinnan välillä (jonka voidaan katsoa vastaavan markkinoiden tämänhetkistä odotusta siitä, mikä spot-hinta fyysisellä markkinoilla tulee olemaan samalla ajanjaksolla), nämä turvallisuusvaatimukset voivat olla suuria. Tämä on myös yksi niistä aiheista, joka on viime aikoina noussut mediassa esiin ja jossa valtion odotetaan nyt tarjoavan väliaikaisia ​​lainoja.

Vaikka sähköntuottajilla on vakaampi kassavirta, tulee myös heidän olla varautuneita muutoksiin 

Tuotteet ja sopimukset, joita sähkökaupan yritykset voivat tarjota asiakkailleen, voivat vaihdella suuresti riippuen sähkökauppayhtiön rakenteesta. Yrityksen, jolla ei ole omaa sähköntuotantoa, on ostettava sähkö asiakkailleen spot-markkinoilta. Tätä kaupankäyntiä voidaan täydentää rahoituskaupalla pörssissä tai kahdenvälisillä sopimuksilla muiden toimijoiden kanssa. Riskit ovat kuitenkin suuria ostohinnan lisäksi myös siinä, että asiakkaita voi laskuttaa käytännössä vain kuukauden tai useamman kuukauden jälkikäteen, eli kauan sen jälkeen, kun on joutunut ostamaan sähkön itse. Sähkökauppayhtiöllä, jolla on myös tuotantoa, kassavirta on usein hieman vakaampi ja tuotantolaitosten tuotto voidaan jossain määrin käyttää kattamaan sähkön myyntitappioita. Tietysti tulee ottaa huomioon tuotantolaitosten kustannukset ja toimintahäiriöiden aiheuttama tulonmenetys sekä markkinapaikkojen tiliturvan muodossa asettamat turvallisuusvaatimukset. Rajahinnoittelun päätarkoitus spot-markkinoilla on optimoida siten, että tällä hetkellä halvimmat tuotantoresurssit käytetään optimaalisesti, mutta myös se, että tuotantokustannuksiltaan alhaisemmista tiloista syntyvä voitto voidaan käyttää investointeihin uusiin tiloihin tarjonnan lisäämiseksi ja pitkällä aikavälillä markkinoiden kalliimpien tuotantoresurssien korvaaminen. Myös mahdollinen pitkäaikainen kuluttajahintojen tukeminen tuotantoresursseilla estää investointeja ja sitä, että kuluttajahinnat laskisivat näiden investointien seurauksena. Myös monet kuntien sähköyhtiöt maksavat normaalisti osinkoa omistajilleen, ja epäonnistuminen merkitsee luonnollisesti kunnan säästämistä tai varoja muulla tavoin.

Näiden riskien lisäksi EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka on monessa tapauksessa arvaamatonta ja voi tarkoittaa sitä, että joutuu tekemään vastatoimia ja tekemään uusia päätöksiä sopeutuakseen uuteen tilanteeseen mahdollisimman hyvin. Se vaikeuttaa myös mm. investointien arvonmääritystä.

Se, mitä sähkön loppukäyttäjänä maksat, riippuu tietysti siitä, millaista sähkökauppasopimusta sinulla on, mutta myös siitä, kuinka paljon kulutat ja milloin. Jos sinulla on kiinteä hintasopimus, et ole suoraan alttiina spot-hinnoille, mutta myös säätämällä kulutustasi näissä tapauksissa voit auttaa järjestelmää. Lyhyellä tähtäimellä voidaan auttaa asiakkaita spot-sopimuksilla ja pitkällä aikavälillä itseään halvemmalla sähkön hinnalla, koska kalliimpia tuotantoresursseja voidaan tarvita vähemmän.

Spot-hintaa voi seurata mm. Herrforsin omassa sovelluksessa "Herrfors 24/7" tai Nord Poolin verkkosivuilla. Fingridin sähköjärjestelmäkatsauksessa on myös hyvää tietoa voimataseesta reaaliajassa. Mitä rahoitustuotteita voi ostaa ja mihin hintatasoon näkyy esim. Nasdaq OMX Commodities -verkkosivustolla.